Kolmen päivän asiointiputki on takana, tiistaina psykiatrin ja psykiatrisen hoitajan viimeinen arviointietäsessio, keskiviikkona jalan röntgen ensiviikon moniosaajatiimi-lääkärikäyntiä varten ja nyt tänään torstaina fyssari kotikäynnillä täällä Katajanokalla.
Jos saisi valita näistä mieluisimman, niin kyllä se toi fyssari on ehdottomasti. Se tuntuu ymmärtävän mua ja välillä pystyy vähän hekottelemaankin sen kanssa jne, sanoisin toisinsanoen että liikunta harvoin on tuntunut näin siedettävältä.
Pienillä liikkeillä on lähdetty käyntiin, ja nyt on valmis sunnitelmakin jota pitäisi nyt toteuttaa kilitsti aina näiden parin viikon välein (fyssarin käyntiväli). On jalkojen ojentajia noilla pienillä jalkapainoilla (olikohan ne 1,5kg), käsien perusnostoja niillä samoilla painoilla rinnalle ja erikseen myös ylös, ja kuminauhalla vedellään käisliikkeitä niin että lapaluut liikkuu ja kaikenlaista. Noista rankimpia tällä hetkellä luonnolliesti jalkaliikkeet, molemmilla jaloilla, mutta varsinkin tuolla oikealla joka kipsissä, tottakai. Mutta pikkuhiljaa.
Myös kolmenlaista seisoen tehtävää liikettä toteutetaan, eli istumasta seisomaan ja hidastaen takaisin, seisoessa Charcot-jalan koukistelua taaksepäin ja rankimpana yhden jalan lievät kyykyt vasemmalla jalalla. Puuh. Nämä kaikki tottakai niin ettei seisoessa kuitenkaan anneta painoa oikealle jalalle, eli käytännössä tiskipöydästä ja pyörätuolin käsinojista tukea jokaisessa.
Mutta silti, tällaiselle liikuntaa vihaavalle suht siedettävästi menee, kiitos hyvän fyssarin, ja kaupungille kiitos hänestä! Jotta saa lisää porkkanaa tuohon, mietin ääneen josko menisin joinakin päivinä tekemään osaa liikkeistä tuonne kattoterassille hyvän sään osuessa :). Katsotaan. Ja fyssarin kanssa käydään ensi kerralla katsomassa voitaisiinko alakerran ilmaista gymiä hyödyntää tässä kuntoutuksessa.
Psykoetäsession loppuantina lyhyesti se, että koronan jälkeen katsotaan ryhmäsessioita, ja siihen saakka se psykiatrinen hoitaja soittelee mulle silloin tällöin kysyäkseen kuulumisia. Saa myös soitella sille jos keittää aivan liikaa yli, ja tietenkin hätätapauksissa niille kuuluvaan numeroon.
Jalan röntgenistä puolestaan kuulee ensi viikon keskiviikkona tuloksia. Jalka on ollut viime päivinä todella kivulias jalkapohjan ja kantapään alueelta (edelleen), joten päivistä moni on mennyt tuttuun tapaan lyrica+tramal+panadol -mikseissä unohtamatta random ahdistuksiin meneviä ketipinor/diapam.
Fyssarilta, joka ne jalkakuvat jo oli nähnyt, kyselin että näkyikö siellä edes luuta jossain, niin kyllä, luuta kuulemma on jossain päin jalkaa :D. Hyvä niin.
Röntgenmatkalta palatessa koukkasin kaupasta myös uuden selfietikun edellisen rikkimenneen tilalle. Ihan kätsä varsinkin näin pyörätuolilaisena, ei siis pelkästään turistien käyttöön.
Tiistai oli ehkäpä paras päivä pitkään aikaan, ahdistavasta psykosessiosta huolimatta, koska silloin pääsin ystävän kanssa pyörätuolilla ensin hakemaan uudet arskat Kampin Matkahuollosta, ja sen jälkeen Helsingin Jäätelötehtaan jäätelökioskille Eiranrantaan!
Aivan mahtavuutta, mikään ei voita niiden kookosjädeä, ja kyllä siellä nautittiin ihan täysin rinnoin, keväisessä säässä jädet naamalla. Parhautta!
Tiistai antoi siis paljon jaksamista psyykelle, vaikka sitä aiempina päivinä onkin menty hyvin syvissä vesissä.
Taidepuolella käden jälkeä olen puuhastellut mm. hoitaja-aiheisina paitoina myyntiin. Käy tsekkaamassa jos kiinnostaa.
Oman mustavalkoisen Helsinki-kuvasarjani kuvat myös lisääntyvät kuin puput puskissa.
Näitä ja kaikenlaista muuta voit seurata mun instassa, @neurotraveleu. Taidehommia @olenkohan ja sysimusta.fi.
