Kello on kohta 03 yöllä, ja aamulla 07 on herätys muuttopäivään. Sokerit menossa hypoille, ei nukuta tippaakaan ja nälkäkin on. Muutama chili-Boltsi ja miniluumutomaatti myöhemmin löydän itseni kirjoittamasta tätä.
Tie vie tällä kertaa takaisin Helsingistä Vantaalle, ei siksi etten olisi täällä viihtynyt, mutta talous ja sen sellaiset syyt. Hyvillä mielin silti. Oikeastaan tosi hyvillä mielin.
Sain tänäiltana ja yönä vedettyä sellaisen monituntisen jäähyväiskierroksen sekä Katajanokan ympäri että vähän tuolla mantereen puolella keskustassakin, kameran kanssa tottakai.
Törmäsin jälleen yhteen Facen Katajanokkaryhmäläiseen saarta kiertäessä, sain otettua kivoja kuvia sieltä täältä, ja keskustasta noukin ison laten mukaan Espresso Housesta joka näin sunnuntai-iltana oli vielä kymmeneltä auki.
Paluumatkalla trumpetisti soitti dramaattisia säveliä kauppatorilla, jossa terassien aukioloaikojen jälkeen sinne hillumaan jääneet väkijoukot hurrasivat äänekkäästi aina biisin loppuessa. Kieltämättä tunnelmallisten hehkulamppuvaloketjujen alla. Hyvät rullailut kaiken kaikkiaan.
Vaikka tämäkin muutto menee roudauksen ja pakkailun suhteen pitkälti apuvoimien johtamana (suurkiitos Kia, Niina, saksalaisvahvistus, Jonna ja tottaka faija), tottakai se on sinänsä tapahtumana iso. Sellainen joka ei stressaa mua niin kuin ehkä valtaosaa ihmisistä voisi, mutta silti jonkinlainen jännitetaso on yllä.
Ehkä siihen vaikuttaa myös tämä jatkuva kolmiolääkkeissä olo ja kiputilanteiden odottelu, mutta myös borrelioosiin liittyvät aivosumut, tai ainakin niiden epäily. Vaikea sanoa, koska nämä kolmiolääkkeet taas sekoittavat muuten pään niin huolella.
Jokatapauksessa huomenna se on menoa.
Katajanokalle, sen maisemille ja ystävällisille ihmisille kiitokset, kuten myös Noli Studiosille jonka palvelu on ollut suorastaan mainiota. Kannattaa tutustua jos etsii keskustasta tai Sörkan kulmilta kämppää, näihin kuuluu sähköt, vedet ja ilmanen gym, co-working-tilat jne hintaan. Ihanniinkuin olisin sitä gymiä koskaan käyttänyt, mutta silti!
Ja Vantaalla olen taas sen verran lähellä lentokenttää, että voin ajella sinne suoraan sähköpyörätuolilla halutessani. Kameran kanssa kentänlaidalle. Ehkä jo lähipäivinä. Ensimmäinen tavoite on saada FinnHEMSin kopterista lähikuvaa.
Josta puolestaan tulee mieleen, että tässä syksyllä yritän vihdoin päästä sinne jo kuukausien ajan suunnitteilla olleelle helikopterireissulle Helsingin ylle.
Kiitos jos jaksoit lukea. Ja käy seurailemassa mua Instassa, @neurotraveleu ja @bnwhelsinki. Moikka taas!
