Viime yönä S-marketin pihalla takeaway-kahvini jäähtymistä odotellessa törmäsin aika hellyttävään tilanteeseen. Poliisiauto mateli viereeni, setä rullasi ikkunan alas ja kysyi: ”Onko sulla kaikki hyvin?” Morjenstin kohteliaasti, vastasin että kyllä ja palasin takaisin näpräämään luuriani.
Totesin saman vielä uudelleen kun poliisi vielä varmisti ”onko kaikki ok”. Liikuttavaa huolenpitoa, vaikka voihan se olla että enemmänkin varmistelivat etten ole tuoliini sammumassa oleva laitapuolen kulkija. Pyörätuolissa niitäkin tässä kaupungissa liikkuu.
Muiltakin osin viime päivät on olleet suhteellisen tapahtumarikkaita, tai no, siis täynnä tekemistä. Pää ei oikein tahdo pysyä mukana, poltteitakin on taas pitkästä aikaa mutten oikein ota selvää ovatko borrelioosin vaiko Lyrican aiheuttamia.
IKEA, pörrötohvelit ja muistojen koulu
Muutama päivä sitten tein ensimmäisen reissuni sähkötuolilla IKEAssa. Matkaa kertyi sellainen 12-15km, ja sain kulutettua siihen muutamankin tunnin. Jos sen olisi paahtanut suoraa kyytiä ilman pysähdyksiä ja kaupoissa käyntiä, olisi matka hoitunut noin parissa tunnissa (tuolin maksiminopeus n. 7km/h).
IKEAsta matkaan tarttui valkoinen kärry uuden kämpän kylppäriin, jotta New Yorker -lehdet, lentokonelehdet ja kaikenlainen sekalainen sälä eivät pyöri ympäri kylppärin lattiaa. Aku Ankkoja sieltä ei löydy. IKEAn viereisestä Rustasta eli entisestä Hong Kongista ostoskoriin tuli pörrötohvelit (ei mulle).
Seuraavana päivänä oli vuoro käydä junalla Helsingissä, keskustan ja Kampin kautta kohti Eiranrantaa, Kaivaria ja taas keskustan kautta Pasilaan josta Triplassa pyörimisen jälkeen junalla Tikkurilaan ja kotia kohti.
Eilen pääsin autokyydillä vierailemaan Korsossa, Leppäkorven koululla joka näkyikin olevan perusteellisen rempan alla. Aidoituksiata huolimatta pääsin kuvaamaan koulun viereistä kivitaloa, jossa isovanhempani aikoinaan asuivat. Hyviä muistoja sieltä.
Isoisäni eli ukkini oli siis muutamia vuosikymmeniä kyseisen koulun rehtorina, ja me lapsetkin aikoinaan saatiin tutustua koulun tiloihin ja mm. leikkiä jumppasalissa. Myös koulun tietokoneluokka tuli tutuksi, täynnä kottaraispönttöjä eli vanhoja mutta silloin uusia Maceja. Macintosh Plus, Classic jne.
Paluumatka kiersi lentokentän ympäri, ja jäin kyydistä terminaalialueella. Sieltä kentän laitoja pitkin sähkötuolilla eteenpäin, lentoliikenteen ihania joskin harvoja ääniä kuullen. Kotimatka taittui sieltä siis tuolilla kokonaisuudessaan, matkaa taas sellainen kuutisen kilometriä.
Kuvauskeikka ja aggressiot
Maanantaina kävin heittämässä henkilökuvauskeikan Tikkurilassa, kauppakeskus Tikkurissa ja Vantaanjoen rannalla. Hyviä kuvia tuli, vielä pitää käyttää editissä ja toimittaa kuvatulle kun parhaat valikoitu ja käsitelty.
Illan tullen pienten aggressioiden aika, turhautumiset jalan vittumaiseen tilanteeseen kun nostivat taas päätään. Odottelupeliä koko paska, mutta odotellaan. Amputointiin haluaisin jo nyt. Heti.
Onneksi on musiikki, jolla aggressioita voi edes vähäsen käsitellä. Olen todennut löytäneeni parhaan mahdollisen biisin ever näiden purkuun — Lorna Shore: Immortal. Koko levy itseasiassa bueno.
En tiedä. Jatketaan tästä taas.
