Tuossa Veronican ja Sitan POKS-podcastia kuunnellessani tuli mieleeni kaikenlaiset erilaiset tarinat siitä, kuinka pyörätuolissa kulkevia on kohdeltu siellä, täällä ja tuolla.
Negatiivisia kokemuksia, oli se sitten katseina, puheina tai vaikkapa epäkohteliaana asiakaspalveluna, on varmasti kasapäin varsinkin pidempään pyörätuolissa eläneiden kohdalla.
Näin ei tietenkään pitäisi olla, ja tuomitsen kaiken negatiivisen käyttäytymisen pyörätuolissa kulkevia kohtaan. Pyörätuoliin voi päätyä lukemattomista eri syistä, ja kenenkään asia ei ole lähteä tuomitsemaan tai dissaamaan meitä.
Positiivisia muistoja matkoilta
Siinä missä ymmärrän noiden kokemusten aiheuttaman ärsyyntymisen, surun, pelon, vihan ja ties mitä muita tunteita, haluaisin tässä nostaa toisaalta kiitokset heille, jotka taas ovat kohdelleet meitä pyörätuolilaisia kohteliaasti, avuliaasti, ihanasti ja päiväämme piristäen.
Saattaa olla, että koska olen vielä melko kokematon pyörätuolilainen (kohta 1,5 vuotta), en ole vain ehtinyt kokea noita negatiivisia kohtaamisia. Voi myös olla, että koska ilmeisesti näytän suhteellisen “vihaiselta” usein tuolla kaahaillessani, voi se vähentää ulkopuolisten intoa tulla v*ttuilemaan.
Sen sijaan positiivisista kohtaamisista on jäänyt mieleen useampia tapauksia. Näistä ehkä mieleenpainuvin oli viimevuotisella Kreikan matkalla, jossa olin manuaalisen pyörätuolin kanssa liikenteessä.
Hotellini sijaitsi runsaan kilometrin päässä kyseisen kylän ytimestä, ja joka päivä kun sinne jaksoi lähteä liikkumaan, oli se melkoinen punnerrus ottaen huomioon myös borrelioosin aiheuttamat lihasheikkoudet.
Eräänä näistä päivistä olin kelaamassa sellaista pitkää, loivaa ylämäkeä kohti kylää, kun kadun toiselta puolelta sijaitsevasta ravintolasta loikki paikalle tarjoilija. Hän tarjoutui oma-aloitteisesti työntämään minut koko mäen päälle, ja siinäpä sitten pientä smalltalkia tapaillen tehtiin se yhteinen matka.
Tuo tarjoilija ei välttämättä enää muista kohtaamistamme, mutta tuntuu siltä, että se tulee jäämään ikuisesti mieleeni. Myös muita ystävällisiä ihmisiä tuolta matkalta löytyi avustamaan milloin missäkin, ja erityisesti lentokentän invapalvelu oli kiitosten arvoinen.
Kroatian Splitissä samana vuonna käydessä — myöskin manuaalituolilla — vanhan kaupungin epätasaisilla kivikaduilla kulkiessa avun tarjoajia oli lukuisia. Kokonaisuutena tuon matkan aikana jotenkin kiteytyi se, kuinka paskassa tilanteessakin ihmisten ystävällisyys voi luoda loppupeleissä kuitenkin sellaisen huolehditun olotilan.
Kirsikaksi kakun päälle kaksi tarjoilijamiekkosta nosti minut tuoleineni jazz-baariin :D. Mahtava meininki!
Kotimaan kamaralla
Ja täällä Suomessa niitä kokemuksia vasta riittääkin. On ne sitten tavaroiden ojentamisia kaupan ylähyllyiltä tai ystävällinen kassaneiti joka kyselemättä pakkaa kamat kassiin valmiiksi, tai ihan näitä yleisimpiä ovien auki pitämisiä milloin missäkin.
Kahviloissa ja ravintoloissa tilantarpeeni ja liikkumisen haasteet on otettu hyvin huomioon, ja lähijunamatkoilta mieleen on jäänyt nuori pyöräilijäjamppa joka painoi kyselemättä valmiiksi junan oven invanappia kun näki että olen valmistautumissa junasta poistumiseen. Pieniä juttuja, jotka tuntuvat isoilta.
Helsinki-Vantaan lentokentän invapalvelu on aina ollut priimaa, ja Viking Linen laivalle Katajanokan terminaalista boardatessani vastaan tuli ilman ennakkotilausta (usein invapalvelu pitää tilata etukäteen) mitä ihaninta palvelua antanut virkailija jonka kanssa paahdettiin laivaan oikotietä.
Parissakin kahvilassa olen käynyt ulkopuolella, saaden hyvää palvelua heti siinä, koska tuolilla en olisi päässyt niihin sisään. Yksi mieleenpainuvista hetkistä oli se, kun palloilin Roban Espresso Housen edustalle jossa ihana ohikulkija kävi hakemassa myyjän ulos jotta sain tilaukseni tehtyä.
Erityiskiitos myös entiselle kotikaupalleni, Katajanokan K-Marketille, jonka myyjät jäivät mieleen tehokkaasta, toistuvasta tavasta pakkailla kamojani valmiiksi.
Näitä riittää, ja kiitän teitä kaikkia osallisia näistä kokemuksista sydämellisesti. Pitää nauttia niistä, ja toivoa että negatiivisia kohtaamisia ei enää tulisi kenenkään kohdalle.
Miettikää siis ihmiset ennenkuin toimitte, ja toimikaa mieluusti hyvällä hengellä. Olemme kaikki ihmisiä <3.
