Ahdistusten myötä rauhoittavilla uneen, ja paria veskitaukoa lukuunottamatta tulikin sitten nukuttua 27 tunnin unet. Taitaa olla oma ennätys. Hyvin kroppa kesti kuitenkin ilman ruokaa, ei ollut edes nälkä herätessä.
Aamukuudelta Vantaalta Helsinkiin tuolla kinoksissa tuolilla auraten se nälkä sitten tuli, ja Stadiin päästyä 24h Sokoksen S-marketista pari capuccinopullaa mukaan.
Rundi pinnoiltaan lämmitettyä eli märkää Aleksia pitkin Espalle josta hirveellä rytäkällä teiden yli ja lopulta Katajanokalle vanhoille kotihoodeille. Siellä vain päämäärätöntä paahtamista tuolin selässä, kunnes nelosen sporaan jolla Nordenskjöldinkadulle.
Sieltä kohti Triplaa mennessä pari kertaa liirto liukkaalta ja viettävältä kävelytien pätkältä melkein autotielle, ja kertaalleen ohikulkijaa tarvittiin puskemaan mut tuolini kanssa ylös työmaakuopasta (muutamia senttejä syvä siis vain).
Mutta pääsin sinne Triplaan, sain ärrältä kahvia ja Eurojackpotin 10€ voiton lunastettua, jonka jälkeen junalla Tikkurilaan ja tuolin akun vedellessä viimeisiään joskus 11-12 maissa vihdoin kotiin.
Kotona lentoturmatutkintavideoita tubesta, kynttilöitä pöydälle ja Areenasta vielä päätteeksi joku norjalainen hömppäsarja hetken mielijohteesta. En koskaan katso omatoimisesti hömppää. Mutta se teki hyvää ja sai kaikenlaisia ajatuksia mieleen.
Päädynköhän joskus elämässäni vielä suhteeseen tai asumaan jonkun kanssa? Löydänkö uusia intohimoja elämääni? Uusia onnellisuuden tunteita mitä nyt psyykelääkkeiden rajoittimilta pystyy? Haluaisin Lappiin. Haluaisin läheisyyttä. Menneisyys pyörii silmissä, tulevaisuudesta haluaisin selkeämmän.
Voisitko sinä kuvitella erilaisessa elämäntilanteessa tykästyväsi minuun jos kävelisin normaalisti eikä mahdottomuuteni saada lasta olisi liian iso asia?
Onneksi on ystävyys jota ilman en olisi saanut äsken lohileipää.
