Viimeinen noin viikko on mennyt vaihtelevissa merkeissä. Charcot-jalan kanssa on käyty TT-kuvassa, jota ortopedi tulkitsee yhdessä ensi viikolla otettavan magneettikuvan kanssa hakiessaan varmistusta sille ettei jalan kiputilanteelle ole mitään tehtävissä luukirurgialla.
Lumimyrskyssä päätin lähteä hoitamaan Vantaa-Tampere-Turku-Vantaa -kuvauskierroksen joka lähinnä tapahtui koska piti käyttää yhdet pari kertaa siirtyneet VR-liput vihdoin pois. Valtaosa kuvista on vielä purkamatta.
Tampereella pystyikin vielä hyvin liikkumaan ja kuvaamaan, mutta Turussa keli oli jo sellainen, että jäin lopulta juna-asemalle pyörimään muutamaksi tunniksi. Sekin meni kuitenkin ihan ok, kuunneltavaa riitti luureista ja tuli siinä parin tyypin kanssa juteltuakin. Ja kuvattuakin.
Tiedostin riskit liikenteen toimivuutta ja lumiolosuhteita ajatellen, joten ei tullut yllätyksenä että viimeinen osa matkasta muuttuikin junamatkasta bussi+juna -matkaksi. Eli Turusta VR:n korvaavalla bussilla Saloon josta IC2:n sijaan Pendolinoon (johon päästäkseen pyörätuolilla tarvitaan invahissi+konnari).
Sen sijaan matkan loppumetreille eli Tikkurilan asemalla könyämiseen sekä kotibussipysäkiltä talon ovelle könyämiseen joutui jo käyttämään molempia jalkoja, tuoliin tukien tottakai. Charcot-jalka ei siitä pitänyt, vaan kipuili ihan uudella tavalla hetken. Todennäköisesti kuitenkin jotain perusrasituskipua, koska sittemmin rauhoittui.
Avuliaisuus keskipisteessä
Lumimyrskypäivänä ja sitä seuranneina parina päivänä olen tutustunut noin kymmeneen ventovieraaseen, jotka ovat milloin missäkin kinosten ylitystilanteessa tulleet auttamaan pyytämättä, Vantaalla ja Turussa.
Jalankulkijoiden lisäksi tuolia ja minua työntämään/vetämään/nostamaan on pysäyttänyt autonsa tielle tai parkkiin kaksi miestä ja yksi nainen. Eilen myös ajossa oleva bussi pysähtyi kohdalle, bussikuskin kiiruhtaessa työntämään eteenpäin senhetkisestä kinoksesta.
Myös Tampereella kohtasin ystävällisyyttä, parin bussikuskin ja yhden kaupungin työntekijän kysellessä tarvitsenko apuja (en tarvinnut). En pahastu jos sellaista kysytään vaikken tarvitsisikaan apua, se on just okei. Kiitos kaikille avustajille!
Monster-kippis ystävällisyydelle siis! ❤️
