Viimeiset pari viikkoa on menneet taas psykiatrisella osastolla Peijaksen sairaalassa. Päivisin saa ajella tuolilla missä huvittaa klo 19 saakka jolloin yleensä ryhmäsessioita. Viikonloput kotilomaa.

Lääkitystä on säädetty, Brintellix poistui kuvioista ja Venlafaxinin annostusta nostettiin. Ketipinorin kaveriksi tuli Propral, koska tuntuu siltä ettei keti enää toimi yhtä rauhottavasti fyysisesti kuin aiemmin.

Koska tästä ei kuitenkaan näy tulevan minkäänlaista vastetta ja muutoksia on jo aiemmin tehty, ehdotti osaston psykiatri sähköhoitoa (ECT).

Ehdotus oli aika yllättävä, mutta hyväksyin sen. Sen jälkeen tietenkin hirveä sometus jonka myötä selvisi että jotakuinkin 80% sähköhoidon läpi käyneistä vastaajista on todennut siitä olevan aidosti apua.

Tämä varmisti valintaani, ja homma jatkuu nyt niin että odotellaan aikaa sieltä ”sähköpuolelta”, joka mahdollisesti sijoittuu jonnekin parin viikon päähän.

Sitä odotellessa olen joko osastolla tai kotilomalla, riippuen nyt vähän siitä miten tämän viikonlopun kotiloma sujuu. Maanantaina siis takaisin osastolle jossa päätetään odottelenko osastolla vaiko kotona — en tiedä vielä kummin päin itse haluaisin.

Itse sähköhoitokertoja on jotakin 6-15 välistä, ja siinä siis nukutetaan, sidotaan raajat jotenkin, laitetaan joku kiila hampaiden väliin ja annetaan 10-20 sekuntia sähköä niin että kroppa kouristelee. Sen jälkeen heräämöön ja sieltä osastolle seurantaan (ainakin ekat kerrat).

Lähimuistiongelmia voi tulla, mutta menevät kuulemma yleensä suht nopeasti ohi. Jotkut tais sanoa että olis jäänyt pysyväksikin joidenkin muistojen kadotus, mutta ilmeisen harvinaista.

Sellaista siis tällä erää. Mielenkiinnolla odotamme. Jos en tuon jälkeen muista enää ketään teistä, älkää pahastuko :D.

Ja ainiin, mut pysäytti yhtenä iltana random kolmi-nelikymppinen jopo-jamppa, joka kysyi mun nimeä ja sanoi haluavansa sanoa vaan että Jeesus rakastaa mua.

Se jotenkin pysäytti, koska tuli ihan puskista eikä ollut mikään Jehovantodistaja. Ja olin aika atmosfääreissä muutenkin. Jätti miettimään kyllä.

Vaikken ole ”kiihkouskovainen”, uskon kyllä. Mutta jokainen valitkoon mihin uskoo jos mihinkään.