Sähköhoitoja on nyt takana 8 kpl, eli 4 vielä jäljellä. Toisinsanoen koko 12 hoitokerran setti käydään läpi, ja jatkossa tarvittaessa voidaan toteuttaa samanlainen vielä uudelleen, ja/tai toteuttaa pienempiä “ylläpitosähköjä”.
Tuntuu siltä, että hoitojen myötä on kyllä saavutettu jollakin asteella tietynlaista lisävakautta. Se ei vain ole kokonaisvaltaista, eli tavallaan ei kata kaikkia osa-alueita joissa tuolla pään sisällä ongelmia on.
Tämän myötä ei olekaan yllätys, että joinakin hetkinä esimerkiksi itsetuhoisuus on nostanut melkoisen vahvasti päätään, kohtaustyyppisestikin.
Toisaalta sekin voi olla sähköhoitojen adaptoitumisaiheeen ongelmia, joten annetaan sillekin aikaa, kuten muutenkin kaikelle mahdolliselle, eli seuraillaan tilannetta tässä päivä ja viikkokin kerrallaan.
Muilta osin muistiongelmat ovat tulleet arkipäivään hoitojen edetessä, mutta niiden kanssa vielä pärjää vaikka läheisten on mahdollisesti vaikea siihen tottua. Muistiongelmienkin pitäisi poistua ilmeisesti kuukaudessa tai muutamassa.
Ja ne lihaskivut, niitä todellakin on aina hoitojen jälkeen. Myös Charcot-jalka ottaa niistä oman osansa. Jälkikramppeja myös mm. vatsan lihaksissa. Mutta normihommia näissä, onneksi on nappeja jo muutenkin kipuihin. Oikea ohimo on myös perusalueita jotka hoitojen jälkeen kipuilee.
Huomenna keskiviikkona yhdeksäs hoitokerta, siihen nyt 8 tuntia aikaa. Viime kertoja on värittänyt suurehko ennakkoahdistus, joka on myös juuri tätä kirjoitettaessa läsnä. Onneksi on kuitenkin läheisiä tukena.
Siinä seurassa on tullut myös reissailtua siellä täällä, mukaanlukien esteettömillä luontoalueilla. Tuntuu siltä, että haluan yhä enemmän viettää aikaa luonnossa. Seurassa ja miksei yksinkin.
On myös ikävä muita ykköstyypin diabeetikoita. Onneksi tapaamisia on taas tulossa.
Nyt nukkumaan, aamulla sähköihin ja päivällä laivalle.
