Viime kuukaudet olen elänyt melkoisessa rakkauskuplassa.

Kuplan sisällä meillä on ollut ihanaa, herkkää, kiihkeää ja tottakai myös ryppyjä (ei naamassa). Onnekseni saan jatkaa siellä elämäni naisen — fiksun ja kauniin, määrätietoisen ja herkän — kanssa.

Jo vuosia vaivanneen Charcot-jalan kiputilanne sen sijaan on huonontunut viimeisen viikon-parin aikana sellaiseksi, että kivut tulevat kaiken lääkityksen läpi.

Entisenlaisia kipuja, mutta myös uudentyyppisiä ja harvinaisemmissa kohdissa jalkaa. Kohtaustyyppisesti siellä täällä pitkin päivää, joskus sekunteja, joskus minuutteja tai pari tuntiakin kestävinä.

Olen yrittänyt antaa tilanteen olla vaikuttamatta muuhun elämään, mutta väistämättä se tuo esiin ahdistusta ja sörkkii lääkityksessä olevaa masennusta epämiellyttävällä tavalla.

Valoa tämän tunnelin päässä kuitenkin on.

Olen siis saanut jo kuukausien ajan kävellä rajatusti tuolla jalalla, mutta ns. walker-ortoosia käyttäen. Sanoisin, että prosentuaalisesti ajasta on mennyt 60-70% pyörätuolissa, loput kävellen hitaahkosti.

Yhdistelmä walker (oikea jalka) + normikenkä (vasen) ei ehkä ole paras vaihtoehto miettien kiputilannetta. Sen lisäksi että Charcot-jalan jalkaterä on hieman epämuodostunut, samalla myös koko oikean jalan pituus on lyhentynyt romahtaneen jalkapöydän vuoksi.

Molemmat asiat otetaan ilmeisesti huomioon erityisvalmistetuissa kengissä, jotka saan Respectalta ensi viikolla. Sitä tässä siis malttamattomana odottelen.

Uusien kenkien myötä haave on se, että voisin lisätä kävelyn prosentuaalista määrää lopulta hyvinkin runsaasti. Jospa kipuja ei syntyisikään kun alla on oikeasti yksilölliset kengät.

Ja niitä kenkiä pääseekin sitten samantien niiden hakua seuraavana päivänä testaamaan pienellä reissulla, josta myöhemmin lisää.

Fingers crossed.