Ykköstyypin diabeteksen lisäkiva Charcotin jalka on nyt siinä pisteessä, että kävelyä lähdetään lisäämään.
Aiemman 70/30% sijaan tavoittelen alkuun 50/50% kävely/tuoli ja siitä sitten eteenpäin.
Olen kulkenut tähän mennessä sähköpyörätuolilla jo tuhansia kilometrejä (25km yhdellä latauksella). Muusta huolimatta ne ovat olleet pääasiassa hyviä kilsoja.
Todella suuri osa ajelusta on tapahtunut yöaikaan. Jostakin syystä diggaan ajella pimeällä.
Katajanokalla asuessa pitkin keskustan katuja ja rantaviivaa, Vantaalla asuessa pitkin Tikkurilan, Viertolan, Koivuhaan sekä esimerkiksi Helsingin Pitäjän Kirkonkylän, Kartanonkosken sekä Lentokentän maisemissa.
Jätkäsaaren aikana kaikille lähialueille on jäänyt renkaanjälkiäni. Tuoli on käynyt myös Meilahden, Peijaksen ja Töölön sairaaloissa lukuisia kertoja. Ulkomaillakin on käyty Tallinnan verran, laivoilla muuten useammankin kerran.
Haavereiltakaan ei ole vältytty. Eräällä Levin matkalla pyörätuolin eturengas meni sijoiltaan välipysähdyksellä Tampereella, mutta siitä selvittin erään ykkösystävän sukulaisten avulla ja pääsin jatkamaan matkaa. Kiitos siitä ❤️.
Eturenkaat on myös kertaalleen vaihdettu, ja jesseteippiä löytyy jos jostakin kohtaa tuolia. Ja niin, tuolilla on kaahaillut Tallinnassa myös eräs 11-vuotias hurjapää 😂.
Ja tässä vain pieni osa kaikesta tapahtuneesta. Yöajelut jatkuvat vielä, Helsingin melkein tyhjillä kaduilla joilla usein näkee lähinnä poliiseja ja vartiointiliikkeiden autoja.
Mutta nyt niitä askelia enemmän, vaikka kipuja ja turvotusta siitä tuleekin erikoiskengistä huolimatta enemmän. Pusketaan. Grrrrr! 💪💪💪
