Kauas on tultu, vai onko sittenkään. No kauas ainakin siitä kun vuodenvaihteessa teloin polveni, tai tarkemmin säären yläosan juuri polven alapuolelta, kaatuen pyörätuolin päälle kompastumisen seurauksena.
Säären yläosa otti suurimman hitin vastaan, ja monien lääkäreiden ja vastaanottojen sun muiden jälkeen ollaan tilanteessa, jossa polven kivut sen kuin jatkuvat ja epäilen että sääriluun yläosassa sijaitseva murtuma ei edelleenkään luudu toivotulla tavalla.
Se taas tarkoittaa sitä, ettei kävelyä ole tiedossa pitkiin aikoihin. Vajaa kuukausi sitten lekuri sanoi että katsotaan kuukauden päästä mikä tilanne, ja mietitään jatkoa sitten. Tavoite olisi siis päästä kävelemään, mutta niin kauan kun kipuja on eikä luutumista tapahdu erityisesti luun sivussa, on se vain haave.
Tibian proksimaalialueella mediaalikondyylin seudussa murtuma-alueella luun resorboitumista.
Osastonlääkäri, kirurgian poliklinikka, Peijas
Sääriluun yläosan sivussa on siis kohta, joka on vain millin tai vastaavaa paksu. Sen vieressä on murtumaa mukaileva reikä, jota ei välttämättä paikata millään tavalla JOS sitä luutumista tapahtuu tarpeeksi. Jos sitä ei tapahdu, riski kävellessä on se että se antaa periksi, poksahtaa alta ja itse reisi ja polvi rysähtävät alas sen reiän verran matkaa jäljellä olevaan sääriluun yläosaan.
Se taas tarkoittaisi sitä, että galaksit räjähtää ja v**** sentään. Yhtenä vaihtoehtona mietitään myös sitä, voisiko siihen tehdä korjausleikkauksella jonkinlaista tukea jollakin levyllä, ruuveilla ynnä muilla. Se ei kuitenkaan vielä ole ajankohtaista, vaan katsellaan miltä seuraavat kuvat näyttävät.
Mikäli murtuma saadaan ensiksi luutumaan, tulevaisuudessa tarpeen mukaan akselin korjaava valgisoiva osteotomiaharkinta.
Osastonlääkäri, kirurgian poliklinikka, Peijas
Huomenna perjantaina onkin seuraavista kuvauksista ensimmäinen (jos lakolta onnistuu), eli TT-kuvaus. Sen jälkeen seuraavalla viikolla vuorossa magneettikuvaus, ja sen lisäksi vielä röntgenkuvaus. Eli kaikki kolme, jackpot! 😀 Noista kuvista nähdään myös, onko maaliskuussa havaittu 9° vääristymä polven akselissa ennallaan.
Noh, ei se menoa ole silti estänyt. Mestoilla on käyty ja kokovartalokipsi — tai siis reiden yläosasta varpaisiin saakka menevä avattava kipsi — on roikkunut kiltisti menossa mukana. Töitäkin uusissa tehtävissä olen saanut aikaiseksi.
Siispä hyvin odottavissa tunnelmissa toivotan juuri Sinulle kivaa loppuviikkoa, alta löytyvien poimintojen kera :). Lisää materiaalia risteilyistä, kotimaan matkailusta ja muusta löydät sekä Instasta (kyllä, palasin sinne) että TikTokista.
PS: Onnekseni olen saamassa nykyisen, lahoavan sähköpyörätuolin tilalle uuden menopelin. Siitä lisää myöhemmin…
