Viimeisen vuoden ajan olen elänyt parisuhteessa kipukroonikon kanssa. Tiesin suhteeseen lähtiessäni Mallan (otsikkokuvassa) kiputilanteesta, joka omien kipujeni tapaan on krooninen. Eri syistä ja eri paikoissa, mutta you get the point.
Toisen kipukroonikon kanssa elämisessä on tullut varsin nopeasti esiin se, että toiselle ei tarvitse selittää ruohonjuuritasolta ylöspäin aivan kaikkea kipuihin liittyen, koska molemmilla on hyvinkin vankka ymmärrys, kokemus ja tieto siitä miten basics toimii.
Kaikkea toisen kivuista ei kuitenkaan voi tietää ennalta, ja vaikka niitä avaammekin yksityiskohtaisesti toisillemme, kumpikaan ei luonnollisesti voi tietää täysin miltä toisesta tuntuu.
Malla on opettanut minulle esimerkiksi mindfulness -tapoja kiputilanteiden yhdeksi hallinta/helpotuskeinoksi, hengitysharjoituksineen ja maadoittumisineen kaikkineen. Siitä en ole aivan varma olenko itse opettanut Mallalle mitään. Jos ei muuta, niin ainakin lehmänhermoisuuteni on tullut esiin, Mallan ollessa pippurisempi.
Vaikeinta on ollut totutella siihen, että kaikissa kiputilanteissa toista ei voi auttaa oikeastaan millään tavalla. Kivun ollessa jäätävimmillään toisen sylissä tai kainalossa pitäminenkin voi olla liikaa, ja silloin se vaikein tilanne ehkäpä onkin.
Sen lisäksi että olen aina ollut hyvin ratkaisukeskeinen luonteeltani, koen fyysisen läheisyyden ultimaattisena asiana. Tämä näkyy sekä suhteessa että elämässä muutenkin – minut joskus livenä nähneet tietävät että olen todellakin halaajaihmisiä.
Olen kuitenkin opetellut ratkaisukeskeisyyden vähentämistä näissä tilanteissa entistä enemmän, vaikka joskus ratkaisukeskeisyydestä on toisaalta ollutkin apua. Sopivassa määrin hyvä. On myös hyvä, että olin jo ennen suhdettamme opetellut samaa parhaan ystäväni avustamana.
Oli läheisyyttä tai ei, kaikista kiputilanteista on “selvitty” kuitenkin elävänä taas seuraavaan päivään, ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan. Monin eri kivunhallintakeinoin, molemmat lääkittyinä, rajummat lääkitykset ainakin väliaikaisesti juuri nyt minulla (oxy).
Kiitos Malla kun olet päästänyt minut elämääsi ❤️.
Puskemme yhdessä eteenpäin. Yhdessä oppien. Päivä kerrallaan.
